Lapsuudesta

Tuli tässä vain yhtäkkiä mieleen, että mitä asioita on jäänyt lapsuudesta mieleen. Mikä olisi sellainen asia, jonka haluaisin tehdä myös omille lapsilleni sitten joskus.

Minulle kirkkaiten mieleen on jäänyt se että äiti lauloi aina iltaisin. Se oli sellainen asia, jonka olisi halunnut jatkuvan ikuisesti. Äiti lauloi kauniisti minun mielestäni ja oli mukava rauhoittua kuuntelemaan ennen nukahtamista. Onkohan laulun nimi nyt sitten Pieni tytöntylleröinen. Sanat menevät jotenkin näin:

"pieni tytöntylleröinen tietä pitkin kulki 
tuli siihen nukkumatti silmät pienet sulki 

kasvoi kuusi kukkalatva käki siinä kukkui 
mutta tytöntylleröinen nurmikolla nukkui 

pieni tytöntylleröinen sievää unta näki 
että hänen ympärille tuli metsän väki 

tapio ja tellervo ja sinipiika pieni 
mustikka ja mansikka ja suuri metsän sieni 

sipsutteli sinipiika pienen tytön luokse 
otti kiinni kädestä ja hyppeli ja juoksi 

eikä tytön tylleröinen ollut mitään vailla
 hauskaa oli oleskella nukkumatin mailla"

Muistan vieläkin ihan selvästi miten aina kuvittelin laulun sanat mielessäni. Kuvat taas ovat auttaneet muistamaan miten sanat menevät. Ja tämä on sellainen asia mistä en halua päästää irti. Sellainen että haluan muistaa sen aina.

Toinen oli huolettomuus. Ei tarvinnut murehtia ehtiikö perille vai ei. Edes kouluun ei ole tarvinnut pitää kiirettä.  Silti ajoissa on tullut oltua. Se taitaa olla taas äiti, joka huolehti aina kaiken valmiiksi ja joka auttoi ajoissa lähtemään. Vaikka itsekin on joutunut paljon oppimaan, niin kyllä äidin mielipiteet ja apu ovat aina se kaikkein tärkein juttu. Vaikka tuntuu välillä että inhottavaa kun ei koskaan saa äidin kanssa mitään tehdä kaksin, niin kyllä äiti on silti rakas.

Millaisia lapsuuden kokemuksia muilla on? Olisi ihan mahtava kuulla vaikka yksi asia mikä on jäänyt lapsuudesta mieleen ja mikä on sellainen tosi tärkeä asia.