sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Alice in Wonderland - mahtavuutta

Nelonen ystävällisesti lähetti television välityksellä elokuvan, jonka olen jo pidemmän aikaa tahtonut nähdä - Alice in Wonderland (vuoden 2010 version) Ensimmäisen kerran kun mainoksen näin, en ollut pysyä hiuksissani tai lattialla vaan leijuin suoraan sanottuna katossa silkasta odotuksesta.

Odotukseni palkittiin, enkä ainakaan pettynyt elokuvaan. Tarina oli tuttu ja sitä on useamminkin tulkittu niin sarjakuvin kuin elokuvinkin. Tämä ei mielestäni jäänyt yhdenkään aiemmin näkemäni tai lukemani varjoon. Näyttelijät olivat osiinsa täydelliset, suoranaista ruokaa silmille. Enkä olisi osannut itse valita paremmin. Upea ponnahduslauta Mia Wasikowskan uralle, hän näytteli upeasti ja osasi kyllä uppoutua rooliinsa. Kukapa muu olisi paremmin sopinut Hatuntekijäksi kuin itse Johnny Depp? Depp on ennenkin taipunut mitä moninaisimpiin rooleihin jättämättä katsojaa kylmäksi (naiset varmaankin ymmärtävät mihin saataan muun muassa viitata). Oli ihan mahtavaa tunnistaa tuttuja näyttelijöitä elokuvasta ja eniten minua ehkä ihmetytti sekä ilahdutti Matt Lucas Tittelitomina ja Tittelityynä.
Animaatiossa ei valittamista, itse ainakin pidin todella todella paljon. Elokuva inspiroi minua suuresta juuri animaatiollaan. Sellaista jälkeä minäkin haluaisin joskus tuottaa, joko kynällä tai tietokoneen avulla - miksei toki molemmilla. Lumoutunut olen kyllä.
   Tämän ylistyksen päätin lopettaa videoon, joka on elokuvasta. Teejuhla, johon Alice saapuu ja tapaa ensi kertaa Hatuntekijän. Pidin siitä kovasti. (Pidin kyllä monista muistakin kohtauksista)



Välillä olen itsekin vähän hukassa ja kaikki tuntuu kuin olisi ihmemaassa, jossa kaikki muut ovat muita ja minä olen ulkopuolinen. Toisaalta se ei minua haittaa, eikä näyttänyt haittaavan Aliceakaan. Pystyn helposti samaistumaan häneen. Mukava löytää inspiraatio pitkästä aikaa. Ajatukset ihan sinkoilee päässä ja ei kai se auta kun yrittää kirjoittaa kaikki ylös tai luonnostella paperille.
   Toivottavasti te, lukijat saatte myös joskus inspiraation jostain, mistä pidätte. Se voi olla ihan arkinenkin juttu, ei välttämättä elokuva.

maanantai 11. helmikuuta 2013

Ratsukot liikenteessä

Nyt kun on talvi ja hyvin monessa paikkaa tiet ovat kinosten vuoksi päässeet hieman kutistumaan, haluan muistuttaa autoilijoita ratsukoista. Haluan myös muistuttaa ratsastajia sekä taluttavia että kärryileviä hevosihmisiä heijastinten tärkeydestä. Hevosihmiset muistakaa että on itsenne lisäksi tärkeää laittaa heijastimia myös hevosille, jotta autoilijat teidät havaitsisivat jo kauempaa.
   Minusta on hyvin huvittavaa kuinka jo autokoulusta saakka meidät opetetaan varomaan hirviä ja kukapa nyt hirveä haluaisikaan konepellilleen. Mutta kukaan ei välttämättä mainitse autokoulun aikana ratsukoista tai ylipäätään hevosen väistämisestä tiellä. Muistuttaisin autoilevia ihmisiä, että hevonen on yhtä painava kuin hirvi ja aiheuttaa konepellillä yhtä paljon vahinkoa kuin hirvikin. Hevonen on saaliseläin, joten sen yleisin reaktio tilanteisiin on pakeneminen! Huomatkaa nyt hyvät ihmiset - hevonen, jonka selässä on ratsastaja EI välttämättä OLE HALLITTAVISSA kun jokin sen säikäyttää!! Hevonen ei myöskään välttämättä väistä autoa ojaan vaan saattaa hyvinkin loikata keskelle tietä. Hevonen on ihan yhtä arvaamaton kuin hirvi, poro tai peura. Ratsastaja hevosen selässä, taluttaja hevosen edellä tai ajaja kärryillä hevosen takana eivät paljoa mahda, jos hevonen pillastuu ja päättää paeta paikalta. Silloin sinun, autoilijan vastuulla on sekä konepellille tuleva hevonen sekä sen selässä istuva ihminen tai perässä kärryillä tuleva ihminen. Mitäs sitten kun olet tappanut/loukannut suuren eläimen, romuttanut oman autosi, loukkaantunut itse ja hyvällä tuurilla tappanut hevosen kanssa kulkeneen ihmisen/ihmiset? Ei taida naurattaa enää.

   En voi ihan aikuisten oikeasti käsittää näitä ihmisiä, jotka eivät väistä hevosta liikenteessä. Ihan sama miten paljon inhoat eläimiä tai ihmisiä tai ihan kaikkia niin silti. Olisiko sinusta kivaa kävellä kadulla kun aivan yhtäkkiä joku takaapäin ajaa sinun päällesi autolla? Eipä taitaisi olla. Sama juttu hevosten kanssa kulkevilla henkilöillä. Yllättävää miten joillakin autoilijoilla napsahtaa päässä heti hevosen tiellä nähtyään. Yhtäkkiä vauhti lisääntyy ja pitää mennä mahdottoman läheltä hevosta. Aivan kuin tahalleen säikäyttääkseen suuri eläin. Miksi? Mikä siinä hevosen säikäyttämisessä niin kiihottaa? Ratsastajan putoaminen? Pillastuminen? Menkääpä itse hevosen selkään ja katsotaan miten mukavaa siellä on istua kun joku typerys päättää rueta leikkimään. Ihan sama vaikka olisi ensimmäinen kerta hevosen selässä, se voi olla sitä jollekin toisellekin. Ihme hommaa että pitää aina tuijottaa omaa napaansa.

"Eläimiä on kohdeltava hyvin eikä niille saa aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä. Tarpeettoman kivun ja tuskan tuottaminen eläimille on kielletty."

Eläintensuojelulaissa sanotaan näin, ihan vain by the way kaikille tiedoksi. Jos minä autoilijana siis säikäytän hevosen, minkä vuoksi se katkaisee jalkansa, olen aiheuttanut sille turhaa tuskaa! Sen lisäksi hevosen säikähdettyä, se saattoi heittää ratsastajansa selästään, minkä seurauksena tämä henkilö katkaisi jalkansa. Great. Joku tietenkin saattaa ajatella, että eihän se ole kuin ajaa karkuun, mutta entä jos tämä ratsastaja ei pääse kotiin tai saa apua? Olisin mahdollisesti murhaaja.

   Hevosten kanssa kulkeville kiitokset siitä kuinka hyvin usein olette varustautuneet pimeään. Muistakaa kuitenkin heijastimet myös hevosillenne, jotta tosiaan autoilijat teidät huomaavat hyvissä ajoin. On pelottavaa autoilijana ajaa pimeää tietä kun yhtäkkiä eteen ilmestyy ratsukko, jonka ainoat heijastimet löytyvät ratsastajan saappaista. Menee hetki ennenkuin huomaa hevosen ja tummissa varusteissa ratsastavan ratsastajan. Silloin voi olla jo myöhäistä yrittää hidastaa ja siirtyä hieman kauemmas.

Ystävällisyyttä liikenteeseen ja muistetaan ajatella myös muita liikkeellä olijoita. Auto ei kuitenkaan ole niin turvallinen kuin, miltä se tuntuu ajettaessa.