Arvostelu: Twiitataan rakkaani

Nimi: Twiitataan rakkaani (Junai Twitter)

Kansikuva

Tekijä: Mio Mamura
Julkaisija/Kustantaja: IVREA (Editorial Ivrea S.L.)

Genre: Romantiikka

Kääntänyt suomeksi Anna Elo

Ilmestynyt maaliskuussa 2013

Twiitataan rakkaani on yksiosainen shojo-manga, joka sisältää viisi lyhytkertomusta viidestä nuoresta tytöstä sekä heidän ihastumisestaan. Tarinoiden nimet ovat - Twiitataan rakkaani, Tytöt kinastelevat joka ikinen päivä, Myrtyneidyyteni ja suloisuutesi, Kunnes suklaa sulaa ja Huomenna rakastun sinuun.

En edes tiedä, miksi kiinnostuin teoksesta, sillä niin tyylillisesti että tarinallisesti ne eivät liioin minua kiinnosta. Jotenkin en vain jaksa uskoa että kömpelöt hieman "tyhmät" tytöt saavat komean fiksun pojan ihastumaan itseensä tekemättä oikeastaan mitään.

Twiitataan rakkaani -tarinassa päähenkilönä on Reona niminen tyttö, joka on ihastunut itseään vanhempaan Masaki Tokudaan. Tokudan ystävä Mazakazu Mori kuitenkin tuntuu aina pilaavan kaiken ja ärsyttävän Reona tahallaan. Reonan twitteriin ilmestyy uusi seuraaja ja Reona epäilee sen olevan Tokuda ja riemastuu voidessaan tehdä häneen parempaa tuttavuutta ilman häiriötekijöitä. Mori kuitenkin alkaa käyttäytyä oudon tuttavalliseksi Reonaa kohtaan. Pian Reonalle selviää, että Mori onkin hänen uusi seuraajansa ja Reona alkaakin pitää tästä.

   Tytöt kinastelevat joka ikinen päivä kertoo Jun nimisestä tytöstä, joka lähtee ystäviensä kanssa ryhmätapaamaan toisen lukion poikia. Hän tapaa siellä Kazushi nimisen nuorukaisen, johon hänen luokkatoverinsa Rina ihastuu. Jun ei liiemmin välitä asiasta, mutta kun Kazushi onkin kiinnostunut Junista tilanne muuttuu monimutkaiseksi. Jun joka muutoin ei halua erottua joukosta joutuu sanomaan oman mielipiteensä siitä huolimatta että saa kaikki luultavasti suuttumaan itselleen. Lopulta Jun uskaltaa sanoa oman mielipiteensä.

   Myrtyneisyyteni ja suloisuutesi päähenkilönä on hieman vanhempi Touko, johon Aoi nuorukainen on ihastunut. Touko kuitenkin pitää häntä enemmänkin pikkuveljenään. He ryhtyvät yhdessä hoitamaan uudenvuoden järjestelyjä työpaikassaan ja Aoi on aivan innoissaan päästessään treffeille Toukon kanssa. Touko vain ei uskalla lämmetä nuorukaiselle, koska pelkää olevansa outo, koska hänen tapansa rakastaa on hieman mustasukkaisuuteen taipuvaa. Toukon edellinen suhde kun sattui päättymään siihen ettei poikaystävä kestänyt hänen mustasukkaisuuttaan. Touko ei tahdo että Aoikin alkaa vihata häntä.

   Kunnes suklaa sulaa -tarinan päähenkilö on surkea kokkaamaan. Yumi käy ihailemansa suklaamaakarin Keiichin järjertämällä kurssilla opettelemassa leipomistaitoja ja onkin tähän ihastunut. Keiichin pikkuveli Yuuta usein ilkkuu Yumia, mutta saattaa tämän kuitenkin joka kerta kotiin ja ollen hänelle ystävällinen. Yuuta jopa syö Yumin leipomia pikkuleipiä (jotka ovat menneet koviksi paiston aikana) eikä edes hauku niitä. Hän söi ne kaikki. Yuuta tunnustaa Yumille pitävänsä tästä. Yumi hämmentyy mutta huomaa pian pitävänsä itsekin Yuutasta.

   Huomenna rakastun sinuun tarinassa Rin tyttö palaa kotiin ja huomaa naapurin nuorukaisen olevan suutelemassa jälleen uutta tyttöä hissin edessä. Hibiki tuntuu pilailevan Rinin kustannuksella ja Rin suhtautuukin häneen hieman kylmäkiskoisesti. Myöhemmin Rin kohtaa Hibikin kaupassa ja päätyykin lainaamaan tältä hieman rahaa. Rin raahaa Hibikin kotiinsa maksaakseen velkansa. Hibikillä ei ole sisaruksia ja hän vaikuttaisi kadehtivan Riniä tämän vuoksi. Myöhemmin Rin pyytää Hibikiä mukaansa pitämään hauskaa sisarustensa kanssa - ja ihastuu hieman.

Arvosana 8

+ Mamura kertoo Twitterin käytöstä -täytesivut sekä extrasepostukset sivujen reunassa

+ Mamura on kissaihminen 

+ Silmänruokaa naispuolisille lukijoille tarinoiden pojista

+ Yksinkertaiset tarinat ovat ihan mukavaa ajanvietettä

- lyhyet tarinat etenevät melko nopeatempoisesti

- joten hahmot jäävät melko tyhjiksi

- ei oikeastaan eroa genrestään millään tavoin

Kaikissa tarinoissa loppu on samanlainen. Kaikki päätyvät onnellisesti yhteen. Itse luin koko teosta melko kriittisesti, mutta kuitenkin hyvillä mielin. Vaikka tarinat olivat inhottavaa lässynläätä, jokin niissä miellytti. En sitten tiedä oikein että mikä. Siis tokihan tarinoiden pojat olivat silmänruokaa, mutta se nyt ei eroa mitenkään shojo-mangan perusasetelmasta. Ei siinä mitään, jos tykkää. Itse kuitenkin haluan mangaltani hieman muutakin kuin pääpilvissä kulkevia tyttöjä, jotka saavat onnellisen lopun herkkumiesten kanssa. (Johtuisikohan siitä, ettei tosielämässä sellainen ole ihan arkipäivää, joten se hieman ärsyttää). Silmänruokaa saa olla, mutta liika romantiikka on liikaa.

En näe syytä sille ettei tätä kannattaisi lukea, jos vähänkään kiinnostaa. Jos vähänkään epäilyttää kannattaa ehkä ensin tutustua kirjastossa ja ostaa vasta sitten jos tarinat sytyttävät "pakko saada"-hormonit. Itse pidin siinä määrin, että voisin lukea toistekin, mutta pokkari ei herättänyt mielenkiintoa Mamuran muihin teoksiin.