Syksykö tämä nyt on vai ei

Syyskuussa mennään ja päivällä saattaa olla 20 astetta lämmintä varjossa. Lämmintä on etten sanoisi. Mutta vaikka onkin lämmintä, niin kyllä se vain täytyy myöntää että syksy on.
 
14.9. lauantaina nostettiin potut. Marjapensaat on tyhjennetty marjoista jo toissa viikolla ja mehutkin niistä ollaan saatu. Lehdet punertaa ja kellertää. Yhtäkään piirakkaa en ole vielä saanut aikaiseksi, mutta sitä vastoin olen kissojen kanssa käynyt ihmettelemässä mitä kaikkea ulkona näkyykään. Olihan pojilla taasen ihmettelemistä sekä riemua.

Ensimmäiseksi muutama kuva pojista "uudella" kiipeilypuulla. Saatiin se tässä jo muutama kuukausi sitten, mutta kuvia ei ole tullut oikein otettua. Mutta löysin jotain kameran kätköistä. :)


 Kesä meni oikein mukavasti (ja nopeasti). Mitään ihmeitä ei tapahtunut, mutta ei niitä varmaan tarvitsekaan tapahtua. Hyvää syksyn jatkoa!

Oppan tykkää keskeyttää päikkärit :D

Oppan

Barui

Ja sitten vähän muita kesän kuvia.

Haruhi hölläilee :)

Harvinaista herkkua nämä tällaiset kuvat.
Vasemmalla Haruhi ja oikealla toisen pentueen poitsu Barui.
Yleensä eivät viihdy lähekkäin.

Oppan

Pikkuisimman miehen nukkumisen taidonnäytteitä

Barui

Jännittäviä aikoja kun viljat puitiin.

Oppanilla oli vahvat mielipiteet siitä että päinvastaiseen suuntaan oli aina päästävä.

Barui olisi mieluummin vain köllinyt ja nuuhkinut

Myös Haruhi oli ihmettelemässä ulkona monet kerrat meidän kanssa.

Hiljaiselo jatkuu

On ollut melko pitkä tauko etten ole nyt tänne kirjoitellut mitään.

Syynä tähän on puhtaasti se että olen taas päässyt uppoutumaan kirjoittamiseen sekä piirtämiseen ja suurin osa päivästä tulee vain luonnosteltua sekä mietittyä tekstiä ja miten sen kanssa jatkaa. Jonkin verran olen lukenut. Mutta siitäkään ei ole meinannut tulla mitään, kun on niin "paljon kaikkea muuta tekemistä".

Haruhi valmiina lähtöön (minne sitten ikinä ollaan menossa)

Pitää olla apuna ku laitetaan autoa. Onko rinsessasta nyt sitten kuitenkaan apua? 

Viime kesältä, mutta tällainen löytyi puhelimen kätköistä. 

Vaikka nyt on ollutkin vähän kylmemmät ilmat niin nautitaanhan vielä kesästä kunnolla :) Muistakaa syödä jäätelöä.

Lapsuudesta

Tuli tässä vain yhtäkkiä mieleen, että mitä asioita on jäänyt lapsuudesta mieleen. Mikä olisi sellainen asia, jonka haluaisin tehdä myös omille lapsilleni sitten joskus.

Minulle kirkkaiten mieleen on jäänyt se että äiti lauloi aina iltaisin. Se oli sellainen asia, jonka olisi halunnut jatkuvan ikuisesti. Äiti lauloi kauniisti minun mielestäni ja oli mukava rauhoittua kuuntelemaan ennen nukahtamista. Onkohan laulun nimi nyt sitten Pieni tytöntylleröinen. Sanat menevät jotenkin näin:

"pieni tytöntylleröinen tietä pitkin kulki 
tuli siihen nukkumatti silmät pienet sulki 

kasvoi kuusi kukkalatva käki siinä kukkui 
mutta tytöntylleröinen nurmikolla nukkui 

pieni tytöntylleröinen sievää unta näki 
että hänen ympärille tuli metsän väki 

tapio ja tellervo ja sinipiika pieni 
mustikka ja mansikka ja suuri metsän sieni 

sipsutteli sinipiika pienen tytön luokse 
otti kiinni kädestä ja hyppeli ja juoksi 

eikä tytön tylleröinen ollut mitään vailla
 hauskaa oli oleskella nukkumatin mailla"

Muistan vieläkin ihan selvästi miten aina kuvittelin laulun sanat mielessäni. Kuvat taas ovat auttaneet muistamaan miten sanat menevät. Ja tämä on sellainen asia mistä en halua päästää irti. Sellainen että haluan muistaa sen aina.

Toinen oli huolettomuus. Ei tarvinnut murehtia ehtiikö perille vai ei. Edes kouluun ei ole tarvinnut pitää kiirettä.  Silti ajoissa on tullut oltua. Se taitaa olla taas äiti, joka huolehti aina kaiken valmiiksi ja joka auttoi ajoissa lähtemään. Vaikka itsekin on joutunut paljon oppimaan, niin kyllä äidin mielipiteet ja apu ovat aina se kaikkein tärkein juttu. Vaikka tuntuu välillä että inhottavaa kun ei koskaan saa äidin kanssa mitään tehdä kaksin, niin kyllä äiti on silti rakas.

Millaisia lapsuuden kokemuksia muilla on? Olisi ihan mahtava kuulla vaikka yksi asia mikä on jäänyt lapsuudesta mieleen ja mikä on sellainen tosi tärkeä asia.

I ♡ Your Blog

I ♡ Your Blog

Olipas iloinen yllätys. Kiitos Roosa!

 Itse en ole kokenut blogini olevan mitenkään mahtava vielä,
 kun aloittelija olen, mutta mukavaa kun joku tykkää :)

I love your blog- tunnustuksen säännöt:

1. Kopioi Post-It lappu blogiisi
2. Kiitä linkin kanssa bloggaajaa, joka antoi tunnustuksen
3. Anna tunnustus viidelle bloggaajalle ja kerro heille siitä pienellä viestillä
4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu Post-It lapulla, ja toivo, että bloggaajat jakavat sen eteenpäin :)


Minä en kamalasti edes seuraa blogeja ja joudun laittamaan tämän takaisin Roosalle. :) Mutta tulee tähän lisäksi myös ainakin toinen.

Forever Little Girl
From Finland with love and coffee.

Haaste - Kahdeksikko

Haaste - Kahdeksikko

Kiitusta haasteen lähettäjälle Roosalle ;)

Sännöt ovat seuraavat:

1. Kiitä haasteen antajaa.

2. Jaa haaste 8:lle bloggaajalle.

3. Ilmoita näille 8:lle haasteesta.

4. Kerro 8 satunnaista asiaa itsestäsi.

1. No siis tämmönen perus koheltaja. Aina mustelmilla, mutta onneksi osaan nauraa omalle kömpelyydelleni. Eikä saa unohtaa että olen aivan toivoton laitteiden kanssa :D

2. Kuten blogistani luultavasti on käynyt ilmi, olen otaku. Manga ja anime ovat lähellä sydäntä. Esimerkkeinä nyt sitten vaikka Naruto, Karneval, Kuroshitsuji/Black Butler, One Piece, Dengeki Daisy.. Aika laidasta laitaan.

3. Eikä unohdeta pelejä :) Tällä hetkellä kotoa läytyy Wii, Xbox, DS ja 3DS. Hurahtaneena olen Monster Hunter 3 Ultimateen ja sitä tulee hakattua, The Legend of Zeldan, Skyrimin ynnä muiden ohella.

4. Pieni muotoinen lukihärö ei meikäläistä paljon hidasta. Kirovirheitä löytyy ja paljon vaan löytyköön.

5. Haaveena olisi joskus päästä käymään Japanissa.

6. Kaikkein eniten rakastan kissojani, Haruhia, Baruita sekä Oppania ja totta kai myös poikaystävääni <3

7. Pelissä häviäminen ei yleensä haittaa, mutta jos häviän poikaystävälleni Tatsunoco vs. Capcomissa tai Street Fighter x Tekkenissä niin kyllä kiehuttaa. Siis ärsyttävää.. Oikeesti :D

8. Minua ärsyttää suunnattomasti se millaisen kuvan media antaa ihmisille ihmisistä. Tuntuu että käsitykset on ihan päin honkia. Ollaan kauniita ja komeita juuri sellaisina kuin ollaan :) Mitäpä sitä päätään sellaisella vaivaamaan.





Ei varmaan löydy hirveänä haastettavia, kun en kamalasti blogeja seuraa, mutta voisinpas vaikka haastaa nämä:
From Finland with love, and coffee

Arvostelu: Twiitataan rakkaani

Nimi: Twiitataan rakkaani (Junai Twitter)

Kansikuva

Tekijä: Mio Mamura
Julkaisija/Kustantaja: IVREA (Editorial Ivrea S.L.)

Genre: Romantiikka

Kääntänyt suomeksi Anna Elo

Ilmestynyt maaliskuussa 2013

Twiitataan rakkaani on yksiosainen shojo-manga, joka sisältää viisi lyhytkertomusta viidestä nuoresta tytöstä sekä heidän ihastumisestaan. Tarinoiden nimet ovat - Twiitataan rakkaani, Tytöt kinastelevat joka ikinen päivä, Myrtyneidyyteni ja suloisuutesi, Kunnes suklaa sulaa ja Huomenna rakastun sinuun.

En edes tiedä, miksi kiinnostuin teoksesta, sillä niin tyylillisesti että tarinallisesti ne eivät liioin minua kiinnosta. Jotenkin en vain jaksa uskoa että kömpelöt hieman "tyhmät" tytöt saavat komean fiksun pojan ihastumaan itseensä tekemättä oikeastaan mitään.

Twiitataan rakkaani -tarinassa päähenkilönä on Reona niminen tyttö, joka on ihastunut itseään vanhempaan Masaki Tokudaan. Tokudan ystävä Mazakazu Mori kuitenkin tuntuu aina pilaavan kaiken ja ärsyttävän Reona tahallaan. Reonan twitteriin ilmestyy uusi seuraaja ja Reona epäilee sen olevan Tokuda ja riemastuu voidessaan tehdä häneen parempaa tuttavuutta ilman häiriötekijöitä. Mori kuitenkin alkaa käyttäytyä oudon tuttavalliseksi Reonaa kohtaan. Pian Reonalle selviää, että Mori onkin hänen uusi seuraajansa ja Reona alkaakin pitää tästä.

   Tytöt kinastelevat joka ikinen päivä kertoo Jun nimisestä tytöstä, joka lähtee ystäviensä kanssa ryhmätapaamaan toisen lukion poikia. Hän tapaa siellä Kazushi nimisen nuorukaisen, johon hänen luokkatoverinsa Rina ihastuu. Jun ei liiemmin välitä asiasta, mutta kun Kazushi onkin kiinnostunut Junista tilanne muuttuu monimutkaiseksi. Jun joka muutoin ei halua erottua joukosta joutuu sanomaan oman mielipiteensä siitä huolimatta että saa kaikki luultavasti suuttumaan itselleen. Lopulta Jun uskaltaa sanoa oman mielipiteensä.

   Myrtyneisyyteni ja suloisuutesi päähenkilönä on hieman vanhempi Touko, johon Aoi nuorukainen on ihastunut. Touko kuitenkin pitää häntä enemmänkin pikkuveljenään. He ryhtyvät yhdessä hoitamaan uudenvuoden järjestelyjä työpaikassaan ja Aoi on aivan innoissaan päästessään treffeille Toukon kanssa. Touko vain ei uskalla lämmetä nuorukaiselle, koska pelkää olevansa outo, koska hänen tapansa rakastaa on hieman mustasukkaisuuteen taipuvaa. Toukon edellinen suhde kun sattui päättymään siihen ettei poikaystävä kestänyt hänen mustasukkaisuuttaan. Touko ei tahdo että Aoikin alkaa vihata häntä.

   Kunnes suklaa sulaa -tarinan päähenkilö on surkea kokkaamaan. Yumi käy ihailemansa suklaamaakarin Keiichin järjertämällä kurssilla opettelemassa leipomistaitoja ja onkin tähän ihastunut. Keiichin pikkuveli Yuuta usein ilkkuu Yumia, mutta saattaa tämän kuitenkin joka kerta kotiin ja ollen hänelle ystävällinen. Yuuta jopa syö Yumin leipomia pikkuleipiä (jotka ovat menneet koviksi paiston aikana) eikä edes hauku niitä. Hän söi ne kaikki. Yuuta tunnustaa Yumille pitävänsä tästä. Yumi hämmentyy mutta huomaa pian pitävänsä itsekin Yuutasta.

   Huomenna rakastun sinuun tarinassa Rin tyttö palaa kotiin ja huomaa naapurin nuorukaisen olevan suutelemassa jälleen uutta tyttöä hissin edessä. Hibiki tuntuu pilailevan Rinin kustannuksella ja Rin suhtautuukin häneen hieman kylmäkiskoisesti. Myöhemmin Rin kohtaa Hibikin kaupassa ja päätyykin lainaamaan tältä hieman rahaa. Rin raahaa Hibikin kotiinsa maksaakseen velkansa. Hibikillä ei ole sisaruksia ja hän vaikuttaisi kadehtivan Riniä tämän vuoksi. Myöhemmin Rin pyytää Hibikiä mukaansa pitämään hauskaa sisarustensa kanssa - ja ihastuu hieman.

Arvosana 8

+ Mamura kertoo Twitterin käytöstä -täytesivut sekä extrasepostukset sivujen reunassa

+ Mamura on kissaihminen 

+ Silmänruokaa naispuolisille lukijoille tarinoiden pojista

+ Yksinkertaiset tarinat ovat ihan mukavaa ajanvietettä

- lyhyet tarinat etenevät melko nopeatempoisesti

- joten hahmot jäävät melko tyhjiksi

- ei oikeastaan eroa genrestään millään tavoin

Kaikissa tarinoissa loppu on samanlainen. Kaikki päätyvät onnellisesti yhteen. Itse luin koko teosta melko kriittisesti, mutta kuitenkin hyvillä mielin. Vaikka tarinat olivat inhottavaa lässynläätä, jokin niissä miellytti. En sitten tiedä oikein että mikä. Siis tokihan tarinoiden pojat olivat silmänruokaa, mutta se nyt ei eroa mitenkään shojo-mangan perusasetelmasta. Ei siinä mitään, jos tykkää. Itse kuitenkin haluan mangaltani hieman muutakin kuin pääpilvissä kulkevia tyttöjä, jotka saavat onnellisen lopun herkkumiesten kanssa. (Johtuisikohan siitä, ettei tosielämässä sellainen ole ihan arkipäivää, joten se hieman ärsyttää). Silmänruokaa saa olla, mutta liika romantiikka on liikaa.

En näe syytä sille ettei tätä kannattaisi lukea, jos vähänkään kiinnostaa. Jos vähänkään epäilyttää kannattaa ehkä ensin tutustua kirjastossa ja ostaa vasta sitten jos tarinat sytyttävät "pakko saada"-hormonit. Itse pidin siinä määrin, että voisin lukea toistekin, mutta pokkari ei herättänyt mielenkiintoa Mamuran muihin teoksiin. 

Alice in Wonderland - mahtavuutta

Nelonen ystävällisesti lähetti television välityksellä elokuvan, jonka olen jo pidemmän aikaa tahtonut nähdä - Alice in Wonderland (vuoden 2010 version) Ensimmäisen kerran kun mainoksen näin, en ollut pysyä hiuksissani tai lattialla vaan leijuin suoraan sanottuna katossa silkasta odotuksesta.

Odotukseni palkittiin, enkä ainakaan pettynyt elokuvaan. Tarina oli tuttu ja sitä on useamminkin tulkittu niin sarjakuvin kuin elokuvinkin. Tämä ei mielestäni jäänyt yhdenkään aiemmin näkemäni tai lukemani varjoon. Näyttelijät olivat osiinsa täydelliset, suoranaista ruokaa silmille. Enkä olisi osannut itse valita paremmin. Upea ponnahduslauta Mia Wasikowskan uralle, hän näytteli upeasti ja osasi kyllä uppoutua rooliinsa. Kukapa muu olisi paremmin sopinut Hatuntekijäksi kuin itse Johnny Depp? Depp on ennenkin taipunut mitä moninaisimpiin rooleihin jättämättä katsojaa kylmäksi (naiset varmaankin ymmärtävät mihin saataan muun muassa viitata). Oli ihan mahtavaa tunnistaa tuttuja näyttelijöitä elokuvasta ja eniten minua ehkä ihmetytti sekä ilahdutti Matt Lucas Tittelitomina ja Tittelityynä.
Animaatiossa ei valittamista, itse ainakin pidin todella todella paljon. Elokuva inspiroi minua suuresta juuri animaatiollaan. Sellaista jälkeä minäkin haluaisin joskus tuottaa, joko kynällä tai tietokoneen avulla - miksei toki molemmilla. Lumoutunut olen kyllä.
   Tämän ylistyksen päätin lopettaa videoon, joka on elokuvasta. Teejuhla, johon Alice saapuu ja tapaa ensi kertaa Hatuntekijän. Pidin siitä kovasti. (Pidin kyllä monista muistakin kohtauksista)

Välillä olen itsekin vähän hukassa ja kaikki tuntuu kuin olisi ihmemaassa, jossa kaikki muut ovat muita ja minä olen ulkopuolinen. Toisaalta se ei minua haittaa, eikä näyttänyt haittaavan Aliceakaan. Pystyn helposti samaistumaan häneen. Mukava löytää inspiraatio pitkästä aikaa. Ajatukset ihan sinkoilee päässä ja ei kai se auta kun yrittää kirjoittaa kaikki ylös tai luonnostella paperille.
   Toivottavasti te, lukijat saatte myös joskus inspiraation jostain, mistä pidätte. Se voi olla ihan arkinenkin juttu, ei välttämättä elokuva.

Ratsukot liikenteessä

Nyt kun on talvi ja hyvin monessa paikkaa tiet ovat kinosten vuoksi päässeet hieman kutistumaan, haluan muistuttaa autoilijoita ratsukoista. Haluan myös muistuttaa ratsastajia sekä taluttavia että kärryileviä hevosihmisiä heijastinten tärkeydestä. Hevosihmiset muistakaa että on itsenne lisäksi tärkeää laittaa heijastimia myös hevosille, jotta autoilijat teidät havaitsisivat jo kauempaa.
   Minusta on hyvin huvittavaa kuinka jo autokoulusta saakka meidät opetetaan varomaan hirviä ja kukapa nyt hirveä haluaisikaan konepellilleen. Mutta kukaan ei välttämättä mainitse autokoulun aikana ratsukoista tai ylipäätään hevosen väistämisestä tiellä. Muistuttaisin autoilevia ihmisiä, että hevonen on yhtä painava kuin hirvi ja aiheuttaa konepellillä yhtä paljon vahinkoa kuin hirvikin. Hevonen on saaliseläin, joten sen yleisin reaktio tilanteisiin on pakeneminen! Huomatkaa nyt hyvät ihmiset - hevonen, jonka selässä on ratsastaja EI välttämättä OLE HALLITTAVISSA kun jokin sen säikäyttää!! Hevonen ei myöskään välttämättä väistä autoa ojaan vaan saattaa hyvinkin loikata keskelle tietä. Hevonen on ihan yhtä arvaamaton kuin hirvi, poro tai peura. Ratsastaja hevosen selässä, taluttaja hevosen edellä tai ajaja kärryillä hevosen takana eivät paljoa mahda, jos hevonen pillastuu ja päättää paeta paikalta. Silloin sinun, autoilijan vastuulla on sekä konepellille tuleva hevonen sekä sen selässä istuva ihminen tai perässä kärryillä tuleva ihminen. Mitäs sitten kun olet tappanut/loukannut suuren eläimen, romuttanut oman autosi, loukkaantunut itse ja hyvällä tuurilla tappanut hevosen kanssa kulkeneen ihmisen/ihmiset? Ei taida naurattaa enää.

   En voi ihan aikuisten oikeasti käsittää näitä ihmisiä, jotka eivät väistä hevosta liikenteessä. Ihan sama miten paljon inhoat eläimiä tai ihmisiä tai ihan kaikkia niin silti. Olisiko sinusta kivaa kävellä kadulla kun aivan yhtäkkiä joku takaapäin ajaa sinun päällesi autolla? Eipä taitaisi olla. Sama juttu hevosten kanssa kulkevilla henkilöillä. Yllättävää miten joillakin autoilijoilla napsahtaa päässä heti hevosen tiellä nähtyään. Yhtäkkiä vauhti lisääntyy ja pitää mennä mahdottoman läheltä hevosta. Aivan kuin tahalleen säikäyttääkseen suuri eläin. Miksi? Mikä siinä hevosen säikäyttämisessä niin kiihottaa? Ratsastajan putoaminen? Pillastuminen? Menkääpä itse hevosen selkään ja katsotaan miten mukavaa siellä on istua kun joku typerys päättää rueta leikkimään. Ihan sama vaikka olisi ensimmäinen kerta hevosen selässä, se voi olla sitä jollekin toisellekin. Ihme hommaa että pitää aina tuijottaa omaa napaansa.

"Eläimiä on kohdeltava hyvin eikä niille saa aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä. Tarpeettoman kivun ja tuskan tuottaminen eläimille on kielletty."

Eläintensuojelulaissa sanotaan näin, ihan vain by the way kaikille tiedoksi. Jos minä autoilijana siis säikäytän hevosen, minkä vuoksi se katkaisee jalkansa, olen aiheuttanut sille turhaa tuskaa! Sen lisäksi hevosen säikähdettyä, se saattoi heittää ratsastajansa selästään, minkä seurauksena tämä henkilö katkaisi jalkansa. Great. Joku tietenkin saattaa ajatella, että eihän se ole kuin ajaa karkuun, mutta entä jos tämä ratsastaja ei pääse kotiin tai saa apua? Olisin mahdollisesti murhaaja.

   Hevosten kanssa kulkeville kiitokset siitä kuinka hyvin usein olette varustautuneet pimeään. Muistakaa kuitenkin heijastimet myös hevosillenne, jotta tosiaan autoilijat teidät huomaavat hyvissä ajoin. On pelottavaa autoilijana ajaa pimeää tietä kun yhtäkkiä eteen ilmestyy ratsukko, jonka ainoat heijastimet löytyvät ratsastajan saappaista. Menee hetki ennenkuin huomaa hevosen ja tummissa varusteissa ratsastavan ratsastajan. Silloin voi olla jo myöhäistä yrittää hidastaa ja siirtyä hieman kauemmas.

Ystävällisyyttä liikenteeseen ja muistetaan ajatella myös muita liikkeellä olijoita. Auto ei kuitenkaan ole niin turvallinen kuin, miltä se tuntuu ajettaessa.

Tällaista

Kauhistuksen hirveys ja hypähdys. Tajusin tässä muutamaa hetkeä sitten että oon vaan kritisoinut hirveästi asioita, enkä ole muistanut iloita tai ylipäätään avata itseäni sen enempää mihinkään suuntaan.. Kauheeta millanen valittaja minä taidan sitten olla.

  No mutta, mutta. Aloitetaan vaikka siitä, että on unohtunut esitellä perheen uusi jäsen ihan kokonaan. Voihan dämd.. Kuitenkin, joulukuun puolessa välissä teimme ihanan rakkaani kanssa päätöksen ja ostimme kissavauvan. Toki sitä iloa ei kestänyt kovin kauaa kun kaikki kissat sairastuivat ja se oli yhtä pärskimistä koko aika. Vielä ei olla huokaistu helpotuksesta sillä ei ole ihan täysin varmaa joko tauti on kissoista pois.  Nimekseen pentu sai Oppan ja kuvaa alla.

Tässä Oppan joutui minun halaukseen :p

Oppan meillä ensimmäisenä iltana (valaistus hieman keltainen takana olevasta joulukuusesta johtuen)

Tosiaan tässä on taasen ollut jos jonkinlaista touhuamista. Me olemme muuttaneet toistamiseen - tiddididiii! yllättäen koska minulla ei kestänyt pää edellisessä asuinpaikassamme. Lähinnä koska asuimme melko kaukana kaikesta, joten kukaan ei koskaan käynyt ja ihmiskontaktit olivat entistä harvemmassa. Minä kyllä pärjään yksinkin, mutta tällä hetkelläkin elämässäni on menossa vaihe ja kaipaisin ystävieni seuraa! Hoksatkaa tämä! Varmaan olenkin tästä jo aiemminkin jotain huomauttanut mutta ystäväpiirini on muuttunut hyvin rajusti viimeisen puolen vuoden aikana. Olen saanut paljon hyviä uusia ystäviä ihmisistä joiden luulin poistuvan elämästäni heti valmistumisen jälkeen - näin ei käynyt ja olen siitä erittäin kiitollinen. Toisekseen hyvin moni sellainen ihminen jota olen pitänyt erittäin hyvänä ystävänäni, on jättänyt yhteyden pidon pois, ei käy kylässä ja niin edelleen. Mistä tuli mieleen, voisin hieman soitella huomenissa ystäville ja kysellä kuulumisia.
   Nykyisellään minulla on helpompi kulkea paikasta toiseen ja tavata ystäviäni. Mikä muuten on ihan mahtavaa. Vaikka kaipaan paljon omaa aikaa, on ihanaa nähdä ystäviä ja vaihtaa kuulumisia ja vain jutella. Uskokaa tai älkää mutta pelkästään omalle avopuolisolleen puhuminen käy loppujen lopuksi hieman pitkäveteiseksi. Siis ei sillä tavalla - on ihanaa kun mies edes vaivautuu puhumaan - mutta välillä kaipaa muidenkin läheisyyttä. Onkohan tämä sitä niin sanottua mökkihöperöisyyttä?
  Mutta kuitenkin.. Ööääöö mitähän minulla vielä oli mielessäni.. Ajatuskatkos.. No voihan aivokramppi.
Kertokaa muuten jos jokin ei ole hauskaa, koska kuvittelen olevani melko tyhmä ja hauska ihminen, mutta jos mahdolliset vitsinkaltaiset on ihan syvältä niin huomauttakaa, jotta en häiritse ketään turhaa.

"Eläintensuojelu"

Valitsin aiheekseni eläintensuojelun lähinnä koska nyt on ollut taas paljon puhetta turkistarhauksesta. (Milloinpa siitä ei olisi keskustelua?) En ole puoltaja mutta ei minulla kyllä ole tarhausta vastaankaan mitään. Ainoa mikä minua harmittaa tarhauksessa on häkit ja niiden pienet tilat, mutta muuten turkistarhaus on ihan yhtä pätevä elinkeino kuin mikä tahansa muu ammatti. Pitää muistaa että muutaman yksittäistapauksen vuoksi ei saa leimata kaikkia.
   Eniten minua häirinnyt asia koko tuskistarhauskeskustelussa on sinisilmäisyys siitä kuinka kaikki muuttuu paremmaksi kunhan vain tarhaus lakkautetaan Suomesta. Nyt täytyy ihan kysyä, mitä tämä toimenpide parantaa? Todella moni menettäisi työpaikkansa ja yllättäen yksi elinkeino katoaisi maastamme. Sitäkö nykyään ihmiset haluavat? Hävittää kaiken itselleen "hyödyttömän" maapallolta. Miksi aina ajatellaan että vain ihminen osaa päättää oikein ja vain ihminen on pätevä päättämään jostakin asiasta? Minusta ainakin alkaa tuntua ettei ihminen osaa päättää mistään mitään oikein..
   Kannattaa muistaa että Suomen tekemiset eivät vaikuta suorasti Kiinan tai minkään muun maan turkistarhaukseen tai eläintensuojeluun. Sen lisäksi näitä tarhattuja eläimiä ei voida päästää Suomen luontoon! Miksikö? Koska a) eläin joka on elänyt häkissä koko elämänsä ajan, ei osaa pitää huolta itsestään luonnossa ja b) esimerkiksi minkki ei kuulu Suomen luontoon ja vaurioittaisi näin ollen Suomen luonnon ekosysteemiä kovalla kädellä. Nämä eivät ole tekosyitä, jotta turkistarhausta ei lakkautettaisi Suomessa, ne ovat vain faktoja, jotka halusin tuoda esiin. Joku ystävällinen henkilö nettisivuillaan kertoo puolueetonta tietoa turkistarhauksesta ja heti ensimmäinen lause tökkäsi minua silmään kuin veitsi - " Turkistarhaus on puolustuskyvyttömien eläinten hyväksikäyttöä, jonka tavoitteena on taloudellisen voiton maksimointi."
Tämä silpoi silmäni lähinnä siksi kun nettisivun piti olla puolueeton. Kyseinen väittämä ei ole puolueeton, ainakaan minun mielestäni. Jos halutaan puolueettomasti esittää jokin asia, ei sitä mustamaalata heti ensimmäisessä virkkeessä. Turkistarhaus on elinkeino siinä missä jokin muukin eläimiin liittyvä ala -ainakin minä näin luulisin. Vai onko maatalous, kalatalous ym. kaikki puolustuskyvyttömien eläinten hyväksikäyttöä? Sittenhän se miten minä hoidan kissojani on taloudellisen voiton maksimointia, sittenhän koiran, kissan, jyrsijän tms. ulkoiluttaminen, ruokkiminen ja hoitaminen on sitä samaa. Periaatteessa näin minä ajattelisin asiaa. (En kylläkään ole saanut mitään rahallista vastiketta lemmikkieni hoitamisesta, päinvastoin - rahaa sen kuin vain menee.) Samoin tuotantoeläinten pitäminen on taloudellisen voiton maksimointia. Myönnettäköön että eläimiä, varsinkin tuotantoeläimiä pidetään jotta oma elinkeino olisi tuettu. Minä en kuitenkaan näe mitään ristiriitaa siinä kunhan eläimistä pidetään hyvää huolta ja hoito on lajinmukaista. Pystyn seisomaan sanojeni takana, koska minä olen nähnyt kuinka esimerkiksi navetta toimii ja minä tiedän miltä näyttää terve sekä tyytyväinen eläin. Onnekseni en ole törmännyt paikkaan jossa eläintä pidettäisiin huonosti. On ollut hienoa työskennellä näiden upeiden ihmisten kanssa, jotka tekevät kaikkensa, jotta eläimillä olisi kaikki hyvin. On ollut ilo olla mukana pitämässä huolta näistä eläimistä.
   He jotka haluavat lakkauttaa turkistarhauksen Suomesta, mihin laittaisitte nämä eläimet? Kuten jo huomautin niitä ei voi vain hyväuskoisesti päästää luontoon. Se olisi itseasiassa hyvin julmaa sekä kylmäsydämistä. Samaa voisi kysyä heiltä, jotka ovat sitä mieltä että tuotantoeläimet pitäisi päästää vapaaksi ja ihmisen pitäisi lakata syömästä lihaa sekä maitotuotteita. Eniten minua kiinnostaa, mitä sellaisen henkilön päässä on liikkunut kun hän on päättänyt mennä ja vapauttaa navetallisen lypsykarjaa kolmenkymmenen asteen pakkaseen keskellä talvea? Tai miksi joku menee toisen kotiin ja satuttaa eläintä saadakseen "sopivaa" kuvamateriaalia omia tarkoitusperiään varten? En nyt tuomitse, pudistan päätäni ja huokaisen "Miksi?" Onkohan tällaisen kaltaisella henkilöllä käynyt mielessään että tosiaan "vankeudessa" elänyt eläin kuten lehmä, ei osaa ensinnäkään monen kymmenen sentin paksuisesta hangesta etsiä itselleen ravintoa - puhumattakaan siitä että onko sitä ravintoa. Toiseksi, onko tällä eläimellä tarpeeksi paksu karva, jotta se selviäisi hyytävän kylmästä pakkasesta. Eipä taida olla. Ja mistäköhän se eläin kärsii enemmän? Siitä vankeudesta vai siitä että siltä puhkotaan silmät tms. Toivoisin että voisin sopia kaikkien kanssa, että annetaan niiden eläinten nyt olla siellä hyvässä hoidossa oman omistajansa luona. Tutussa ympäristössä, missä säännöllinen ruokinta sekä hoito on taattu.
   Kuten sanoin, en ole itse törmännyt tilanteeseen jossa minä olisin ollut todestamassa kuinka eläintä on kaltoin kohdeltu. Ja en haluaisi että näiden muutaman kourallisen takia syytettäisiin kaikkia. Voin hyvin ymmärtää kuinka jonakin aamuna ei vain jaksakaan lähteä navettaan tai talliin - tavallaan. Minä ymmärrän kuinka raskasta eläinten kanssa työskentely välillä on - niin henkisesti kuin fyysisestikin. Kun on päättänyt antaa itsensä eläimille, se on kokopäiväistä työtä. Eläimistä ei voi ottaa vapaata kuten toimistotöistä. Ei voi vain nousta aamulla sängystä ja päättää, "Tänään minä pidän vapaapäivän kissoistani. En hoida, en ruoki, en tee niiden kanssa mitään. Itseasiassa ne voisivat painua ovesta ulos ja kadota niin kauas etten näe niitä tänään ikinä." Ei niin vain voi tehdä. Kun eläimen on itselleen hankkinut on siitä itse vastuussa 24 tuntia seitsemänä päivänä viikossa. Jos minä tai kuka tahansa hoitaisi yhtä huonosti eläimiä kuin me ihmiset välillä kohtelemme toisiamme, olisimme jo telkien takana.
   Se miksi tämän tekstin otsikko on heittomerkkien sisällä, johtuu siitä kun halutaan suojella eläimiä ja joskus se menee yli. Tällä tarkoitan sitä aivan ääripäätä, kun halutaan vapauttaa eläimet vankeudesta ja antaa niille hyvä elämä vapaana luonnossa. Se ei ole enää suojelua. Se on kaikkein itsekkäin teko, minkä ihminen voi mielestäni tehdä. Sehän olisi massamurha monelle eläinlajille. En sulje pois sitä todennäköisyyttä, että laji alkaisikin menestyä omillaan, mutta minun on vaikea sitä niellä kokonaisena. Eläimillä on tunteet minun maailmassani. Ne myös puhuvat eleillään, ilmeillään sekä yleiskunnollaan. Niin paljon kuin minäkin eläimiä rakastan, jossakin menee raja. Minä rakastan kissojani vaikka ne kulkevatkin ulkona valjaissa ja harvemmin pääsevät syömään saaliitaan. Minä pidän lehmistä, hevosista - eläimistä, mutta en ole valmis ottamaan sitä riskiä mikä syntyy kun ihmisten kasvattamat eläimet päästetään luontoon omanonnensa nojaan selviytymään, suojelun verukkeella. Ihminen vie koko ajan lisää tilaa luonnolta, mihin nämä vapaaksi päästettävät eläimet edes sijoitettaisiin niin etteivät ne jäisi entistä enemmän ihmisen jalkoihin. Otan myös taas esille sen kuinka moni menettäisi työpaikkansa ja mitä sitä sitten tehdään kun maassa noin puolet kansasta on työttömänä? (työpaikkojen edelleen vähentyessä).
   Tästä aiheesta saisi varmasti pitemmän tekstin ja paljon asiaa, mutta jotta asia ei venähtäisi enää enempää päätän tekstini tähän kappaleeseen. Eläinten hyvinvoinnista on pidettävä huolta ja aina saa olla huolissaan, mutta jos ei tiedä asian oikeaa laitaa pitää ystävällisesti ottaa siitä selvää ja olla ainakin puuttumatta siihen omin luvin ilman pätevää syytä. Ei tuomita ja annetaan eläinten olla kodissaan, jos niillä on kaikki hyvin. Niinkin itsekkäitä kuin me ihmiset olemmekin, ei meistä eläinten omistajista kovin moni tahallaan kohtele eläintä väärin ja epäoikeudenmukaisesti. Joskus me vain tarvitsemme hieman apua itsekin, mutta emme osaa sitä pyytää.