Arvostelu: At Laz Meridian

Sain yhtäkkiä idean, että haluam arvostella jonku kirjan, elokuvan, jne..
Päätin arvostella alustavasti uuden manga-sarjan nimeltä At Laz Meridian. Saa kommentoida ja kertoa mitä on mieltä.

Nimi: At Laz Meridian
Tekijä: Satoru Yuiga
Julkaisija/kustantaja: Sangatsu Manga
Kääntänyt suomeksi Antti Kokkonen
Ensimmäinen osa julkaistu Suomessa elokuussa ja toinen osa syyskuussa.
Osia 6





Tarina kertoo Mana-tytöstä, jonka vanha koulukaveri palaa kymmenen vuoden jälkeen Japaniin. Hän tuo Manalle tuliaisiksi sormuksen, jossa on lapislatsulikivi. Pian Mana huomaa pystyvänsä siirtymään sormuksen avulla toiseen maailmaan Avaloniin. Siellä hän tapaa Lancelotin - nättipojan, joka vaikuttaisi mököttävän kaiken aikaa. Poika on itsekin joutunut Avaloniin sattumalta lähdettyään Camelotista ihastuttuaan kuningatar Guinevereen, joka on hänen ystävänsä kuningas Arthurin kihlattu. Mana lupaa auttaa Lancelotin kotiinsa ja niin he ryhtyvät yhdessä pohtimaan asiaa.
   Tarina on mielestäni mielenkiintoinen. Pidin siitä kuinka tarinaan on sekoitettu aineksia englannin tarustosta - kuningas Arthurista, hänen kihlatustaan Guineveresta, Lancelot ritarista sekä heidän välisistään suhteistaan. Mukana ovat myös paikat kuten Camelot sekä Avalon. Oli myös mielenkiintoista kuinka Yuiga on luonut maailman jonka hahmot heikastuvat muihin maihin. Mana saa huomata kuinka maailmojen hahmot muistuttavat toisiaan samoine ongelmine. Kun Avalon maailmassa hahmon pulma ratkeaa, ratkeaa se myös todellisessa maailmassa. Mielenkiintoinen näkökanta, etten sanoisi.
   Niin paljon potenttiaalia kuin tarinassa onkin upeisiin maisemiin, ne jäävät lähes kokonaan puuttumaan. Sivu toisensa jälkeen jouduin toteamaan, ettei taustoihin ole kamalasti panostettu. Sen sijaan ruudut ovat kasvokuvaa kasvokuvaan perään - vaikka tapahtumapaikkasta olisi ollut kiva saada hieman lisää tietoa. Pidin kuitenkin Yuigan piirrosjäljestä, vaikkei shoujo manga -tyyli yleensä miellytä lainkaan. Oli hyvä ettei piirrosjälki ollut yliampuvan taikatyttömäinen, vaan piirrosjäljen puolesta mangasarjan voivat lukea myös pojat.
   Minua häiritsivät myös hieman ylitäytetyt ruudut. Tekstiä oli paljon ja puhekuplia toinen toisensa perään. Lukijalle se on uuvuttavaa, varsinkin jos teksti sisältää paljon tarinan kannalta tärkeää asiaa. Toisaalta tarinan pituuden kannalta ratkaisu on mitä mainioin. Näin se on saatu mahtumaan kuuteen pokkariin. Painosjälkeen minulla ei ole mitään sanottavaa, minusta se on hyvin onnistunutta, joskin välillä hieman mössööntynyttä. Tälläisia epäkohtia kuitenkin oli hyvin vähän ja ne ainoatkin vain sellaisissa paikoissa joissa rasterin väri sekoittui ääriviivoihin. Liian monia eri harmaansävyjä ei ollut sekoittamassa muuten niin hyvää jälkeä. Suomen julkaisujen harvinainen herkku - värilliset sivut - oli myös mukana. Tätä herkkua lukijat pääsivät maistelemaan  ensimmäisellä sivulla. Väritys on onnistunutta sekä kaunista ja sellaista kaivattaisiin ehdottomasti lisää Suomessa julkaistaviin mangoihin.
   Suosittelen At Laz Meridiania kaikille jotka vain mangasta pitävät ja haluavat mahdollisesti vaihtelua joko pelkkiin verilöylyihin (joita Suomessa ei kyllä hirveästi julkaista) tai taikatyttötarinoihin (joita nykyään on ehkä jo hieman liikaa. Jos nättipojat eivät kiinnosta ylipirteän päähenkilön ympärillä, ei luultavasti kannata vaivautua. Sopii ikärajattomana mangana kaiken ikäisille, eikä ole liian rasittavaa rakkaustarinaa koko ajan.
   Itse ainakin odotan hyvillä mielin seuraavia osia sekä kuinka tarina päättyy.